Kiusaaminen

             

Moikka taas!

Minä täällä taas uusien juttuaiheiden parissa! Mä oon nyt toden todella innostunut tästä bloggaamisesta! Sain mun kavereilta, tutuilta ja sukulaisilta tosta viime postauksesta ainakin kehuja. Se oli siis ilmeisesti ihan kiva postaus eikä mikään tyhmä turhan päivänen löpinä! Kiva jos se kelpasi. Mä kun en mikään kauhean hyvä kirjoittaja ole vaikka haluaisinkin. 
Mä päätin tällä kertaa kirjoittaa aiheesta mitä esiintyy siis kaikkialla. Ihan kaikkialla ja liikaa kaikkialla. Asia mitä ei oikeasti sais olla eikä tätä sais sallia. Kiusaaminen.

Oma kokemus kiusaamisesta

Mulla ei itsellä oo sillä tavalla kokemusta kiusaamisesta. Tai no on. Mua alemmilla luokilla jätettiin porukasta ulkopuolelle ja juostiin karkuun. Ei se ollut kivaa mutta en mä siitä sitten sanonut kellekkään. Joskus kun olin varmaankin 3-luokalla olin ollut uudessa koulussa vuoden ja ajattelin et mut otettiin hyvin vastaan. No yhtenä päivänä koulun vanhimmat pojat ja oli siinä tyttöjäkin niin huuteli mun puhelinnumeroa siellä pitkin koulun pihaa. No mä sitten sain joiltain meidän luokkalaisilta tytöiltä tukea siinä ja menin sanomaan opettajalle. Opettaja takavarikoi mun puhelimen jonne nämä pojat ja tytöt oli laittanut viestiä. No tämä tilanne saatiin selvitettyä, kunnes opettaja oli lukenut mun henkilökohtaisia viestejä ja soittanut niistä äidille. No niistä alkoi uusia haukkuma putkia tms tulemaan. En sanonut kellekkään. Nielin vaan kaiken mitä vastaan tuli ja se varmaan vaikuttikin siltä että mua ei ikinä haukuttu ja mut hyväksyttiin. Mulla oli paljon ulkonäköpaineita jo tuolloin alemmilla luokilla koska oon aina ollut muita isompi. Nyt kun siirryin yläasteelle niin ei mua ole sillälailla haukuttu. Paitsi mitä näitä pikkudiivoja joka koulusta löytyy jotka katsoo jokaista hiukan erinlaista sitten vinoon. Nykyään mä olen sen oppinut että jos joku mulle huutaa niin ei siitä kannata välittää. Mun kutosluokan ihana opettaja opetti että jos yläasteella kiusataan niin ota kiusaajaa rinnuksista kiinni ja kysy "mitä sä olit sanomassa mä en oikein kuullut ja ymmärtänyt" Hyvä vihje tuokin mutta ei siihen kaikki kovasti kiusatut oikeasti pysty.

Mielipide kiusaamisesta.

Mun mielestä kiusaaminen on kaikinpohjin väärin. Pikku nälviminen omassa kaveriporukassa on mun mielestä ok. Munkin kaveriporukassa vitsillä heitetään toisistamme jotain mutta se pysyykin sitten hyvän maun rajoissa. Kiusattujen ei mun mielestä pitäis jäädä yksin. Mutta sehän siinä on että kiusattu jää aina yksin jos siihen ei puututa. Ja joskus siihen puuttuminen ei oikeasti vaan auta. Jotkut imbesillit vaan miettii sitä kultamitallina että opettaja on huomannut sun kovan työn että sä kiusaat. Istut sitten pari tuntia jälki-istunnossa ja sen jälkeen meet sun maailman parhaimpien kavereiden kaa nurkalle tupakalle ja haukutte ne opettajatkin lyttyyn. Miksi? Niimpä, sen kun tietäisi. Monet kiusaajathan on kotona jotenkin päin sitten kaltoinkohdeltuja tai muuten vaan niillä on huono itsetunto. Monet hakee sillä sitä huomiota. Joku helppo kohde on sitten hyvä ja huomio keskitetään siihen ettei kiusaaja itse tule kiusatuksi. En ymmärrä. Kaikki kun vaan hyväksyisi toisensa ja olisi mukavia toisilleen niin ois kaikki hyvin. 

Miksi on kiusaamista?

Varmaan se useiten kysytty kysymys tästä aiheesta että miksi kiusaamista edes on. Mä en itse oikeasti edes tiedä. Jokainen meistä oikeastaan on pieni kiusaaja. Ei kukaan varmaan pysty ajattelemaan kaikista positiivisesti. Mä en hyväksy kiusaamista mutta silti mä en tykkää jonkunlaisista ihmisistä. Ja niitä sitten porukassa tuomitaan. Se on vaan nykyään aika normaalia. Liian normaalia ja liian väärin. 

Minkälaisia ihmisiä kiusataan?

Mun mielestä melkein kaikenlaisia. Normaaleja ja jotain joilla on lukihäiriö, alipainoisia, ylipainoisia tai vaikka silmälasipäisiä. 
"Periaatteessa kuka tahansa voi joskus joutua kiusatuksi. Tutkimusten perusteella on kuitenkin pystytty tunnistamaan joitakin piirteitä ja ominaisuuksia, jotka lisäävät lapsen ja nuoren riskiä joutua kiusatuksi. Niitä ovat ulkoisen olemuksen piirteistä esimerkiksi poikkeava ruumiinrakenne kuten huomattava ylipaino tai alipaino ja motorinen kömpelyys ja temperamenttipiirteistä arkuus, vähäinen seurallisuus tai toisaalta impulsiivisuus. Myös oppimisvaikeuslapsilla on todettu muita suurempi riski joutua kiusatuksi. Lapsen arkuus, epävarmuus ja heikko itsetunto ennustavat kaikkein selvimmin kiusatuksi joutumista. Kysymyksessä on kuitenkin vain lisääntynyt riski, ei kohtalonomainen välttämättömyys, joka kaikissa tapauksissa ja kaikissa tilanteissa johtaisi kiusatuksi joutumiseen."
Tämä se vain on totta. Jos tunnistat itsesi tuosta edellä mainitusta tekstistä tai sulla on joku noista, ei hätää. Ne ei ole vikoja ne on sun ominaisuuksia. Sut on tehty niistä. Se on osa sua ja ilman niitä sä et olisi ihana itsesi. 

 Kiusaamisen seuraukset.

Nämähän kaikki jo melkein tietää. Kiusattu tuntee olonsa suorastaan paskaksi. Tuo on se sana joka sitä tunne tilaa parhaiten kuvaa. Kaikista surullisimmat tapaukset mitä tapahtuu niin johtaa useiten itsemurhaan. Se on se huonoin vaihtoehto. Monet sanovat että se on itsekkäin tapa lähteä. Ei. Ei se ole itsekästä. Monet jotka tekevät itsemurhan ei tee sitä itsensä vuoksi. He tekevät sen ajatellakseen muita. Sen takia koska haluavat antaa muille mahdollisuuden elää ilman itseään, riippakiveä. Vaikka he eivät sitä olisikaan. Kiusaajillahan tää tuo semmoisen voittajafiiliksen. Jotkut herää todellisuuteen vasta siinö vaiheessa kun joku tekee sen itsemurhan. Joskus kiusaaminen loppuu vasta sitten kun itse lyöt takaisin.

Läheisten kiusaaminen.

Mä olen aika monen ihanan pienen elämän alun täti. Mun siskon lapset on kaikki ihania ja omalaatuisia. Sitten kun ne kasvaa mä en halua olla kuulemmassa että heitä on kiusattu. Jos näin käy saavat kiusaajat kyllä kuulla vihaisesta tädistä ja varmasti loppuu se kiusaaminen ennenkuin edes kunnolla alkaakaan. Mun siskon tyttö menee eskariin nyt syksyllä ja jo siellä voi olla syrjintää ja muitten ulkopuolelle jättämistä. Mä ainakin olin jo hoidossa erittäin tietoinen mun kavereista ja leluista ja keistä tykkäsin keistä en. Toivon että mun siskon ja veljen lapset saa elää ihanan lapsuuden ja nuoruuden. Ettei kenestäkään heistä tuu kiusaajia tai kiusattuja. Mulla on myös pikkusiskoja ja pikkuveli mutta en vaan voi oikein osallistua niiden elämään. Se harmittaa, mutta onneksi voin aina mennä siskolle kylään ja siellä on aina joku joka juoksee halamaan ja pyytää leikkimään. Myös on joku joka ihailee pientäkin asiaa mitä oot tehnyt. Tästä asiasta olen kiitollinen.

Huh huh tulipa pitkä teksti. Jättäkää kommenttia onko nää mun jaarittelu postaukset hyviä vaiko huonoja. Teenkö tälläisiä enään vai en? 

Henna poistuu.