Since 2001

Moikka! En vaan käsitä, että täytin tänään 14 vuotta. Jotenkin niin outoa kun aina oon jotenkin juhlinut, mutta tänä vuonna en. Enkä edes yhtäkään lahjaa saanut, paitsi isäpuoli antoi 40 euroa, jotka jo tuhlasin tilaessani äidin kanssa mulle synttäri lahjaa ja sitten vähän innostuin ja tilattiin kosmetiikkaa 70eurolla. Ups! Olihan sentään mun syntymäpäivä. Myös mun isän äiti soitti mulle tänään onnittelu puhelun ja sanoi laittavansa mulle synttäri rahaa, kun nyt on kuulemma niin hyvät alet. :D Mulla ei ole mitään suunnitelmia paitsi, että oon menossa powerparkkiin ensi viikolla. Sekin ihan ensimmäinen kerta powerparkissa. Olen vaan kerran käyny linnanmäellä ja parisen kertaa särkänniemessä, joten tuleehan sitten powerpark myös koettua. Meitä on jonkin moinen lössi sinne lähdössä. 

Pojusta on muuten todella vaikea saada kuvia, koska nykyään se juoksee karkuun jo nähdessään mut kameran kanssa. Ennen se pelkäsi vaan sitä ääntä mut nytten se pelkää koko kameraa. Kohta alkaa tietyt asiat muuttumaan, mutta niistä en voi vielä oikein mitään kertoa. :)

Top favorite; SARJAT

Moikka! Aattelin alottaa tälläsen ns. sarjan, jossa kerron aina jotain 5 lempiasiaa eli kategoreoista. Ei siitä sen enempää. Eiköhän mennä itse aiheeseen!!

1. TEEN WOLF

Ahh, niinkun ylivoimaisesti paras sarja mitä oon ikinä kattonu! Sopivasti jännitystä ja huumoria. Plussaa tuo se että sarjassa on myös silmänruokaa! ;)

2.SUPERNATURAL

Tääkin kyllä pomppaa nopeesti kärkeen. Niin hauska ja jännittävä samaan aikaan. Aihealue on tosi kiinnostava just kaikki yliluonnolliset asiat koukuttaa! 

3. ONCE UPON A TIME

Tää sarja on ihana! Fantasia sarja on just mun mieleen myös. Juoni on mukaansa tempaava. Kiva katsoa, kun lähes jokainen satu minkä on lapsena kuullut on ns. vanhempien versiossa. Innolla odotan vitos kautta!

4. ORPHAN BLACK

Koukuttava! Löysin tän sarjan joku aikaa sitten netflixistä ja tää on kyllä tosi kiinnostava!

5. PRETTY LITTLE LIARS

Aloin kattomaan joskus vuonna nakki ja keppi kun kaikki kehu ja kiinnostuin sitten ja viime kesän vietinkin tietokoneen eessä kattoen 1-4 kaudet läpikotaisin! Vähän aikaa sitten katoin viidennen kauden ja odotan jatkoa jos sitä nyt on tulossa.

Aika hyvin huomaa että tykkään kattoa enemmän ulkomaalaisia sarjoja. :)

Ens postaukseen! 

Haluun olla lapsi, heurekassa.

Piiiiiitkästä aikaa täällä blogin puolella. Ei vaan riittänyt inspiraatio ja innostus silloin kirjoitella. Jos nyt jatkuisi tämä "harrastus".

Jos vaikka kuulumisia. Meille tuli perheen lisäystä. Nimittäin varsa syntyi. :) Komea tamma sieltä tuli. Kutsutaan sitä Piikuksi. Mulla lääkitys laskussa. Jee! Tähän menessä menny hyvin. Kesällä nollille ja meen jkl testiin, jossa laitetaan kanyyli kämmenselkään ja otetaan kokeita että onko kaikki ok. Viimeksikin siinä oltiin hyvällä puolella, mutta ei sitten mennytkään niin hyvin kun luultiin. Ostin myös järkkärin mun lapsen hoitorahoilla. Luvassa luultavammin enemmän kuvia ja ehkä jopa videoita, jos rohkaistun. :)

Nyt niitä kuvia. :)

Aikalailla heppa painoitteisia kuvia. :)

Mutta mäpä tästä riennän, heippa. Toivottavasti kirjottelen taas pian. :)

Lävistykset

                

Täällä taas!

Pieni hiljais elo mun blogissa tuota ilmennyt. Aika normaali juttu. Aiheet loppui ja pää löi tyhjää. Innoistuin aika paljon liikaa aluksi, mutta oon palannut! Aattelin kirjottaa aiheesta lävistykset tänään. 

Mielipide lävistyksistä

Mun mielipide lävistyksistä on että ah, ihania! Joo niimpä mitä hienoo et naamassa on reikii tai jotain, mutta mä tykkään. Kiinnostun ihmisestä paljon helpommin kun sillä on just lävistys tai tatuointi. En tiedä miksi, mutta se herättää mun mielestä mielenkiintoa ihmisestä. 

Omat lävitykset

Niin tosin kävin ottamassa viime keskiviikkona kolme lävistystä. Muistaakseni aiemmin niistä jo vähän mainitsinkin. Reikiä tuli kulmaan ja huuliin. Otin siis cyber bitesit ja ihan perus kulmakorun. Cyber bites on siis huulissa korut keskellä huulta ylhäällä ja alhaalla, eli periaatteessa labret ja medusa. Kävin jyväskylässä ottamassa hålessa. Oi että, oli ihan mahtava paikka. Suosittelen. Tosi mukava henkilökunta ja osaavat kyllä hommansa! Lävistykset ois oikeesti maksanu 111euroa mutta sain alennusta, niin ne maksoi sitten 100e. Kivusta on paha sanoa sillein mitään koska se on niin yksilöllistä sattuuko se vai ei. Kumminkin kulma ja labret ei sattunut oikeestaan ollenkaan, mutta medusa sattui jonkun verran. Eniten kaikista läväreistä mitä mulla on ikinä ollu. Paksuus on huulissa molemmissa 1,6mm ja kulmakorussa 1,2mm.

No sitten jos mennään lävistyksiin mitä mulla on ollut, niin ei mulla oo ollu kun madonna. Senkin otin pois kun suunnitelin ottavani tuon medusan. Tykkäsin siitä kyllä paljon ja sen otin kun olin 11 vuotta. Otin sen ihan tässä saarijärvellä yhessä kampaamossa kun siellä oli joku mies joka lävistyksiä teki. Se sattui jonkun verran. Hinnasta en oo varma mutta 30-40e välillä. 

Ja sitten lävistykset mitä vielä haluaisin. No mä haluaisin vielä ainakin nenäkorun. Bridge ois ihana, mutta se on ainut lävistys mitä äiti ei mun anna ottaa. Korviin ajattelin ainakin ottaa. Mulla on håleen semmoinen alennus kuponki juttu mikä tuli jo täyteen niin aattelin sen tuhlata sitten rustokoruun. Haluaisin myös alkaa venyttää korvia. Ainiin, septumkin oisi kiva mutta en oikein voi ottaa kun menisi tyhmästi päällekkäin tuon mun medusan kanssa.

En oikein keksi enään mitään sanottavaa joten tää taisi olla vain lyhyt pläjäys. :) 

Moikka! Alle vielä kuva mun uusista läväreistä, jättäkää kommenttia mitä mieltä ootte mun uusista lävistyksistä. :DD

Kiusaaminen

             

Moikka taas!

Minä täällä taas uusien juttuaiheiden parissa! Mä oon nyt toden todella innostunut tästä bloggaamisesta! Sain mun kavereilta, tutuilta ja sukulaisilta tosta viime postauksesta ainakin kehuja. Se oli siis ilmeisesti ihan kiva postaus eikä mikään tyhmä turhan päivänen löpinä! Kiva jos se kelpasi. Mä kun en mikään kauhean hyvä kirjoittaja ole vaikka haluaisinkin. 
Mä päätin tällä kertaa kirjoittaa aiheesta mitä esiintyy siis kaikkialla. Ihan kaikkialla ja liikaa kaikkialla. Asia mitä ei oikeasti sais olla eikä tätä sais sallia. Kiusaaminen.

Oma kokemus kiusaamisesta

Mulla ei itsellä oo sillä tavalla kokemusta kiusaamisesta. Tai no on. Mua alemmilla luokilla jätettiin porukasta ulkopuolelle ja juostiin karkuun. Ei se ollut kivaa mutta en mä siitä sitten sanonut kellekkään. Joskus kun olin varmaankin 3-luokalla olin ollut uudessa koulussa vuoden ja ajattelin et mut otettiin hyvin vastaan. No yhtenä päivänä koulun vanhimmat pojat ja oli siinä tyttöjäkin niin huuteli mun puhelinnumeroa siellä pitkin koulun pihaa. No mä sitten sain joiltain meidän luokkalaisilta tytöiltä tukea siinä ja menin sanomaan opettajalle. Opettaja takavarikoi mun puhelimen jonne nämä pojat ja tytöt oli laittanut viestiä. No tämä tilanne saatiin selvitettyä, kunnes opettaja oli lukenut mun henkilökohtaisia viestejä ja soittanut niistä äidille. No niistä alkoi uusia haukkuma putkia tms tulemaan. En sanonut kellekkään. Nielin vaan kaiken mitä vastaan tuli ja se varmaan vaikuttikin siltä että mua ei ikinä haukuttu ja mut hyväksyttiin. Mulla oli paljon ulkonäköpaineita jo tuolloin alemmilla luokilla koska oon aina ollut muita isompi. Nyt kun siirryin yläasteelle niin ei mua ole sillälailla haukuttu. Paitsi mitä näitä pikkudiivoja joka koulusta löytyy jotka katsoo jokaista hiukan erinlaista sitten vinoon. Nykyään mä olen sen oppinut että jos joku mulle huutaa niin ei siitä kannata välittää. Mun kutosluokan ihana opettaja opetti että jos yläasteella kiusataan niin ota kiusaajaa rinnuksista kiinni ja kysy "mitä sä olit sanomassa mä en oikein kuullut ja ymmärtänyt" Hyvä vihje tuokin mutta ei siihen kaikki kovasti kiusatut oikeasti pysty.

Mielipide kiusaamisesta.

Mun mielestä kiusaaminen on kaikinpohjin väärin. Pikku nälviminen omassa kaveriporukassa on mun mielestä ok. Munkin kaveriporukassa vitsillä heitetään toisistamme jotain mutta se pysyykin sitten hyvän maun rajoissa. Kiusattujen ei mun mielestä pitäis jäädä yksin. Mutta sehän siinä on että kiusattu jää aina yksin jos siihen ei puututa. Ja joskus siihen puuttuminen ei oikeasti vaan auta. Jotkut imbesillit vaan miettii sitä kultamitallina että opettaja on huomannut sun kovan työn että sä kiusaat. Istut sitten pari tuntia jälki-istunnossa ja sen jälkeen meet sun maailman parhaimpien kavereiden kaa nurkalle tupakalle ja haukutte ne opettajatkin lyttyyn. Miksi? Niimpä, sen kun tietäisi. Monet kiusaajathan on kotona jotenkin päin sitten kaltoinkohdeltuja tai muuten vaan niillä on huono itsetunto. Monet hakee sillä sitä huomiota. Joku helppo kohde on sitten hyvä ja huomio keskitetään siihen ettei kiusaaja itse tule kiusatuksi. En ymmärrä. Kaikki kun vaan hyväksyisi toisensa ja olisi mukavia toisilleen niin ois kaikki hyvin. 

Miksi on kiusaamista?

Varmaan se useiten kysytty kysymys tästä aiheesta että miksi kiusaamista edes on. Mä en itse oikeasti edes tiedä. Jokainen meistä oikeastaan on pieni kiusaaja. Ei kukaan varmaan pysty ajattelemaan kaikista positiivisesti. Mä en hyväksy kiusaamista mutta silti mä en tykkää jonkunlaisista ihmisistä. Ja niitä sitten porukassa tuomitaan. Se on vaan nykyään aika normaalia. Liian normaalia ja liian väärin. 

Minkälaisia ihmisiä kiusataan?

Mun mielestä melkein kaikenlaisia. Normaaleja ja jotain joilla on lukihäiriö, alipainoisia, ylipainoisia tai vaikka silmälasipäisiä. 
"Periaatteessa kuka tahansa voi joskus joutua kiusatuksi. Tutkimusten perusteella on kuitenkin pystytty tunnistamaan joitakin piirteitä ja ominaisuuksia, jotka lisäävät lapsen ja nuoren riskiä joutua kiusatuksi. Niitä ovat ulkoisen olemuksen piirteistä esimerkiksi poikkeava ruumiinrakenne kuten huomattava ylipaino tai alipaino ja motorinen kömpelyys ja temperamenttipiirteistä arkuus, vähäinen seurallisuus tai toisaalta impulsiivisuus. Myös oppimisvaikeuslapsilla on todettu muita suurempi riski joutua kiusatuksi. Lapsen arkuus, epävarmuus ja heikko itsetunto ennustavat kaikkein selvimmin kiusatuksi joutumista. Kysymyksessä on kuitenkin vain lisääntynyt riski, ei kohtalonomainen välttämättömyys, joka kaikissa tapauksissa ja kaikissa tilanteissa johtaisi kiusatuksi joutumiseen."
Tämä se vain on totta. Jos tunnistat itsesi tuosta edellä mainitusta tekstistä tai sulla on joku noista, ei hätää. Ne ei ole vikoja ne on sun ominaisuuksia. Sut on tehty niistä. Se on osa sua ja ilman niitä sä et olisi ihana itsesi. 

 Kiusaamisen seuraukset.

Nämähän kaikki jo melkein tietää. Kiusattu tuntee olonsa suorastaan paskaksi. Tuo on se sana joka sitä tunne tilaa parhaiten kuvaa. Kaikista surullisimmat tapaukset mitä tapahtuu niin johtaa useiten itsemurhaan. Se on se huonoin vaihtoehto. Monet sanovat että se on itsekkäin tapa lähteä. Ei. Ei se ole itsekästä. Monet jotka tekevät itsemurhan ei tee sitä itsensä vuoksi. He tekevät sen ajatellakseen muita. Sen takia koska haluavat antaa muille mahdollisuuden elää ilman itseään, riippakiveä. Vaikka he eivät sitä olisikaan. Kiusaajillahan tää tuo semmoisen voittajafiiliksen. Jotkut herää todellisuuteen vasta siinö vaiheessa kun joku tekee sen itsemurhan. Joskus kiusaaminen loppuu vasta sitten kun itse lyöt takaisin.

Läheisten kiusaaminen.

Mä olen aika monen ihanan pienen elämän alun täti. Mun siskon lapset on kaikki ihania ja omalaatuisia. Sitten kun ne kasvaa mä en halua olla kuulemmassa että heitä on kiusattu. Jos näin käy saavat kiusaajat kyllä kuulla vihaisesta tädistä ja varmasti loppuu se kiusaaminen ennenkuin edes kunnolla alkaakaan. Mun siskon tyttö menee eskariin nyt syksyllä ja jo siellä voi olla syrjintää ja muitten ulkopuolelle jättämistä. Mä ainakin olin jo hoidossa erittäin tietoinen mun kavereista ja leluista ja keistä tykkäsin keistä en. Toivon että mun siskon ja veljen lapset saa elää ihanan lapsuuden ja nuoruuden. Ettei kenestäkään heistä tuu kiusaajia tai kiusattuja. Mulla on myös pikkusiskoja ja pikkuveli mutta en vaan voi oikein osallistua niiden elämään. Se harmittaa, mutta onneksi voin aina mennä siskolle kylään ja siellä on aina joku joka juoksee halamaan ja pyytää leikkimään. Myös on joku joka ihailee pientäkin asiaa mitä oot tehnyt. Tästä asiasta olen kiitollinen.

Huh huh tulipa pitkä teksti. Jättäkää kommenttia onko nää mun jaarittelu postaukset hyviä vaiko huonoja. Teenkö tälläisiä enään vai en? 

Henna poistuu.

Tubulointerstitiaalinefriitti - niin mikä? -

Moikka!

Tänään puhutaan aiheesta mikä varmasti sillä tavalla mietityttää kaikkia jotka ovat mut tunteneet päälle vuoden tai muutenkin. Tää mietityttää muakin tosi paljon ja ajattelin itsekkin ottaa asiasta enemmän selvää.

Mikä tää juttu edes on? 

 Mulle siis todettiin syyskuussa vuonna 2014 Tubulointerstitiaalinefriitti eli lyhennettynä tin. Se oli aika paha juttu mulle silloin seiskaluokan aloittaneena, kun sain kuulla aloittavani lääkityksen joka muuttaa ulkonäköäni. Eli esimerkiksi lihon ja saatan masentua tai vastaavaa. No, en mä silloin siitä stressanut ajattelin vain että mitäs se pari lisä kiloa nyt haittaa, mutta sit tajusin oikeasti kun mulle alettiin oikeasti sanomaan "ootko lihonut" "sun naama on jotenkin pyörentynyt" että kyllä sitä lisäkiloja tuli enemmän kuin pari. Mä itse oon nyt ihan okei tän asian kanssa et mä olen mä enkä muuksi muutu. Ja oon onnellinen että mun kaveritkin tän ymmärtää eikä laita välejä poikki. Mä en tän lääkkeen takia kumminkaan masentunut. Mulle aina sanotaan kun käyn Jyväskylässä siellä polilla että olen harvinaisen iloinen potilas kun nauran, että yleensä ollaan surullisia. Mulla on ihan mahtava lääkäri ja hoitaja joiden kanssa tuun juttuun ja niiden kanssa on mukava jutella. Vaikka mun lääkäri puhuu huonoa suomea niin ei se haittaa. Se on tosi pätevä lääkäri ja hyvä työssään ja kaikenlisäksi tosi hauskakin! Monesti se on mullekkin sanonut "Iloinen käynti. Se on hyvä kun potilas jaksa naura." Ja mun hoitaja on koittanut mulle monesti selittää mikä tää tauti on ja mihin se vaikuttaa.

Mikä on tin?

Eli tää sairaus tubulointerstitiaalinefriitti, tin on munuaisvälikudoksen ja munuaistubulusten tulehdus. Itse asiassa munuaisten vajaa toiminta. Enempää mä en itse osaa tästä sanoa mutta parempaa tietoa voit lukea täältä. Mä vain itse tiedän että mun munuainen ei toimi kunnolla. En itse siitä sen enempää niinkuin tiedä! 

Kuinka tää vaikutti mun elämään?

Mun elämään tää vaikutti oikeastaan tosi paljon! Mun ulkonäkö muuttui ihan sikana ja en tavallaan ollut enään sama Henna kun olin vähän aikaa sitten, mutta silti olin se sama Henna sisältä. Mun kaverit otti tän hyvin ja ymmärti että mulla on sairaus vaikka ei ne siitä enempää sitten tiennytkään. Kaverit on tärkeä osa tän hetkistä elämää mulla. Kaverit pysy rinnalla ja se on mulle tosi tärkeää.

Koulussa mä aloin saamaan kyseleviä katseita ja jotkut jopa katsoi mua ja nauroi. En ymmärrä mikä siinä on että pitää alkaa heti tuollaiseksi typeräksi. Kyllä multa tultiin esim ask.fm sovelluksessa kyselemään miks oon lihonut ja kertomaan ihan että olen lihonut. Siis miks mulle tullaan sanomaan sitä että "oot muuten lihonut" joo niin olen. Jos kiinnostaa tule kysymään sillä lailla että tiedän sun henkilöllisyyden ja tiedän mitä sulle kertoa ja päätellä kiinnostaako sua oikeasti. Mulle myös koulussa monet sanoi että oon pyöristynyt. Se teki pikku kolhun mun itsetuntoon että sitä ilmotellaan päin naamaa. Mutta ei siinä mä olen muuttunut minkäs sille voi. 

Muuten tässä rajoitti mun elämää se että en saa esimerkiksi osallistua normaaleille liikunta tunneille lähes ollenkaan. Sen takia koska mulla on lääkitys nimeltä kortisooni. Se haurastuttaa luuta tms. En saa olla revähdys herkässä liikunnassa tai missään missä voisin saada herkästi murtumia. 

Tän sairauden myötä mulle on tullut aikamoiset ulkonäkö paineet myös. Ryhdyin meikkaamaan joka päivä ja miettimään mitä mä oikeasti sinne kouluun päälleni laitan. Ja jos laitan tän nii mitäköhän ne miettii musta, mutta eihän sillä oikeasti ole mitään väliä mitä te musta mietitte. 

Myöskin tän takia en enään ikinä jäänyt koulusta kylälle pyörimään ja hengailemaan nuorisotalolle tai kauppakäytävään. Halusin vain nopeasti takaisin kotiin. Parhaat kaverit alko saamaan muita kavereita joita en tuntenut ja en tunne vieläkään. Näiden kanssa en tunne itteäni "ok"ksi ja pyrin välttelemään sellaisia tilanteita missä joutuisin uusien ihmisten kanssa paljoa olemaan. Koska tässäkin se syynä että pelottaa mitä ihmiset musta oikeasti aattelee. 

Miten mulla menee nyt?

Mulla menee nyt oikeastaan ihan hyvin. Mulla on muutama mahtava ja ihana ystävä ja tautikin on saatu jollain tapaa kuriin lääkkeillä. Oon ollut nyt niin paljon kotona että oon "tutustunut" mun perheeseen kunnolla ja viettänyt aikaakin. Sen avulla huomannut että mulla on oikeasti ihana perhe ja osaan olla siitä kiitollinen. Myös mun ja äidin välit on mun omasta mielestä lähentyny tän sairaala reissaamisen takia ja oon siitäkin tosi onnellinen. Mulla on maailman paras perhe ja ystävät. Voiko sitä enempää ihminen toivoa?

Kiitollinen, siunattu, onnellinen.

Siinä utelialle ihmisille tietoa musta, mun sairaudesta ja elämästä ylipäätään.

Henna kuittaa ja poistuu.

Liiallinen bloggaus into.

Heipparallaa!

Nyt mulle on iskeny joku kauhea bloggaus into! Koko ajan tekee mieli keksiä kaikkea kirjoitettavaa sunmuuta sellaista. Mä en edes oo suunnitellu mitään onko mun blogi lifestyle vai minkä tyylinen aihepiiri tässä edes on! Muutamia ideoita mulla on korvan takana mistä voisin kirjoittaa sitten erikseen oikeen kunnolla. Mun elämäntilanteesta tai semmoista. Ei siinä varmaan mitään kiinnostavaa ole mutta saapa nähdä jos se joitakin kiinnostaisi. Ja jos ei kiinnosta tai mun blogi ei edes millään tapaa menesty, niin ainakin on tunne että jotain on tullut tehtyä!

Tänään mun aika menee vaan kotona kökkiessä. Mikskä sitä nyt edes sanotaan kun on ollut kipeä ja sitten ollaan kotona se "kuumeeton" päivä. Konvakin olisi ollut tänään mutta ei ole mun juttu! Tässä nähdään osa myös sitä että en ole "perinteinen" nuori. Mua ei kiinnosta mitkään bileet mitä niitä on eikä pahuuden teko. Varmasti äiti tykkää. Heh. Mä vaan olen kotona. Jep, olen aika tylsä persoona, mutta oikeasti mulla menee aika hyvin. :DD 

Uskon kyllä että konvissa sun muissa olisi hauskaa ja muutenkin kivempaa kuin olla kotona kissojen ja koirien kanssa sohvan nurkassa kyttäämässä viikonlopun toiminta elokuvaa, mutta pakko myöntää mä tykkään siitä enemmän. Nyt monilla käy mielessä että painetaan raksia ylänurkassa "too weird for me" mutta kun mietitään kumpi on mukavampaa, lukea sellaista blogia nimeltä ULLA HILLEVI joita on monia monia samanlaisia vai lukea minun ernun sekopäisen pikkulikan blogia sienistä tähtiin? 

Joo totta, tässä vaiheessa monet kääntyy siihen ulla hilleviin. Anteeksi muuten jos nimesi on Ulla tai Hillevi. :DD 

Voisin kyllä nyt tässä ilmoittaa että aion hankkia muuten kulmakorun ja nenäkorun ens kuussa. :)

Mä taidan liueta paikalta ennenkun menee liian överiksi! 

NÄKYILLÄÄN!